Lasken minuutteja, tunteja.
Päiviä, vuosia, ikuisuuksia.
Jokainen sekunti vie lähemmäs.
Hauraan hetken ajan,
Ei risaisen sielun nurkista puske jää.
Mustelmat parantuvat.
Kyllä kipukin joskus kaikkoaa.
Kulkeutuuko aika samaan tahtiin, kun herään?
Vai leikkiikö se kuin viipyilevä virta,
joka syksyt tainnuttaa talviksi?
En kaunaa kanna.
Kaipaan vain.
Medaljonkini kultainen,
merkkini syntymästä.
Mieleni.
Kristallini kuvitelmien.
Hengessä virtaava.
Sieluni.
Säröille lyöty.
Ja aina sen olen korjannut.
Enkä minä kaunaa mukanani kanna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti