Paikalleen pysähtyneet

Merkityksetön olo.

Turhautuneisuus. 

Sitä kun herää aamulla tunteeseen, 

ettei ole paskaakaan väliä. 

Millään. 

Päämäärätön olo. 

Sitä kun pysähtyy keskelle ihmisvirtaan, 

Ihan vain huokaistakseen.

Ja heti joku töinäisee.

Vihainen olo. 

Ennen illan tuloa.

Aina.

Jossain tuolla.

Ihan vain vihainen. 

Onnellinen olo,

Ei sitä täältä enää saa. 

Suuntasi kurkiaurana etelään, 

Ja sinne se jämähti. 

Kyllästynyt olo. 

Suussa maistuu tuhka,

kusi ja paska. 

Sormet verillä, 

kämmenissä haavoja. 

Kirvelee.

Ja sitten joku idiootti oksentaa päällesi.

Turhaa on itseään peitellä.

Vaihtuva maisema nurkan takana. 

Taas näitä tällättyjä ihmisiä...

Kuinka hajanainen on se mieli niiden kerrosten takana,

joka ulospäin näkyy? 

Noh, enhän minä ole mikään tuomitsemaan. 

Sylettää vain. 

Kun eivät naamaansa kehtaa ilmankaan näyttää.

When have you felt so powerful?

Hate the fact of being alive.
Loath the air in our lungs.

Feel the nervous looks on your neck.
Smell the fear when you walk by...
and be amused.

Be at worst even when you cry for pleasure.
Inhale smoke, poison your body.
Exhale fog, burn out our eyes with it.

Make natural beauty bleed.
Make irrational love.

Laugh at weakness,
Pick on the smallest,
Disrespect differences.

Rape, kill, burn.

Go ahead, it's all free.
Go ahead and do that.

Do it, and I'll fucking kill you.

Kellojen viisarit voisin ottaa irti.

Aika...
Se ei kumarra ketään,
kuten jotkut väittävät.

Mutta me kumarramme aikaa.
Kuningasta aineetonta.
Sitähän me palvomme.

Kellon tikitys.

Väljähtyvä kahvi näpeissä.
Sadepilven reuna ja aurinko.

Kello 14.25

Aamiainen.

Kello 0400

Tämä teksti.

Kello 13.50

Herätys.

Aikataulutettu elämä,
Jok_helvetin_ikisen vankila.

Luovuus ei aikaa katso,
ne sylkevät toistensa naamalle,
kumpikin irvokkaasti nauraen.

Tämäkin teksti on noiden kahden perseenreiän välilihaa.

Valitettavasti.

Sivusta seuraan kurjuutta

Sateisen sementin reunalla istuu. 

Ei senttiäkään armoa, ei paikkaa.

Omiin vatsaliemiinsä velloutuneena, 

kurjana säkkinä. 

Tunnit kaikuvat humisevissa korvissa, 

sateen ropina aamuyössä.

Hyytävin sormin hapuilee taskujansa,

tupakka palamaan.

Sini-violetteja henkosia,

kahdeksan minuuttia lähemmäksi kuoppaa.

Ohitse valuvien humalaisten katseet,

potkut ja lyönnit.

Kalseat kommentit.

Valkoisesta paskaan. 

Itsehän vain katsoin vierestä.

Kalseat tuulet

Minä olen.

Tässä tyhjän päällä, kielekkeen reunalla.

Kalseassa tuulessa seison. 

Tuijotan vain kauas. 

Tuoksuu mereltä, kuin sade tietäisi minne lyödä.

Raapii arpista ihoa.

Palovammoina iholla muistot. 

Rumia kuin lakastuvat leskenlehdet.

Kauniita kuin kastepisarat, verestä kosteat. 

Niilä meidät on merkattu.

Niistä meidät tunnistaa, 

merkkeinä vihasta ja rakkaudesta.

Pääni on täynnä ihnottavia ajatuksia, 

Sylettyttää, puistattaa.

Mutta ne sykkivät siellä, kuin myrkky, 

kuin veri suonissa.

Matalin mielin kielekkeellä.

Meri minut vie.

Ja sitten kun joskus lähden,

Menen pohjoiseen.

Mielen rankkasateet

Kummallista miten sairaalla tavalla osaa ikävöidä kipua.

Sitä kuinka lihaksia raastetaan.

Kuinka ennen kauniina pitämäsi talvi saa nyt sinut oksentamaan.

Kuinka hopeana kiiltävät yöhanget muuttuvat myrkyksi silmille.

Hartioihin hiertyneet arvet kertovat kai hyvistä muistoista, 

kuinka me taistelimme yhdessä, yhtenä.

Hengitimme raskaasti.

Kuinka pettyneenä voi palata sinne? 

Kun pääsen sieltä pois, 

Tyyneys valtaa minut. 

Olen rauhassa, 

ei tarvitse kiirehtiä.

Rakastan. 

Olen siellä, 

Olen aina siellä.

Kuohuan vihaa.

En hallitse kieltäni, kuin käärme se pureutuu muihin.

kuristaa. 

Inhoan. 

Raskaita aseita,

Jalat irti repivää tulivoimaa. 

Käsien ulottuvilla.

Miksi tätä tehdään näin? 

Kuvottaa.

Hikeä. 

05.20 Aamulenkki.

180 punnerrusta.

Tuhansia sydämenlyöntejä, 

yksi kyynel.

Naurattaa. 

Ja heti kun pääsen pois, 

herään taas eloon. 

Kylmän raudan kosketus.

18 päivää takana. 

Satoja vielä tulossa.

Muttä tähän väliin isken taukoni. 

Ja herään kinosten takaa taas aurinkoon.

Paleltuneiden poskipäiden takaa,
katselen sinua mietteissäni.

Olet kaunis niinkuin aina.

Herään kylmään todellisuuteen maatessani lumihangessa.
Makaan sadanviidenkymmenen metrin radalla,
poski vasten kylmää rautaa.

Laukaus.

Laukaus.

Ne kaikuvat korvillani,
painavat merkkinsä muistoihin.

Laukaus.

Laukaus.

Savun haju sierainten edessä tanssien,
avaan tulen kohti kaukaisuutta.

Laukaus.

Hiljaisuus.

Pääni päälle sataa hylsyjä,

Olen unessa, valveilla, kuollut.


Klo 22.17: Oletkohan sinä hereillä?

Hengittäen lämmintä pakkasta.

On hankala kirjoittaa.

Kun on tottunut kirjoittamaan ahdistuksesta.

Pimeydestä. 

Toisaalta, 

Raskaiden ajatusten paikkakin löytyy,

Ne etsivät uuden kodin läheltäni.

Mutta tänään en sitä mieti. 

Tänään aurinkoni valo pyyhkii mielen yöt pois. 

Tänään avaat rintani.

Ja tuntuu kuin lyötäisiin halolla. 

Mutta joka ei satu. 

Huumaavaa kerrakseen..

Needles to say,

I found my needle from the hey.

Myötätuulessa sinua mietin.

Kello lyö. 

Kello lyö.

Kello lyö,

se lyö minut polvilleen.

Vastatuulessa kaipaan hiustesi tuoksua. 

Myötätuulessa, 

on kuin se ymmärtäisi.

tajuaisi raskaita ajatuksiani. 

Niinkuin sinä ymmärrät.

Maailma virtaa allamme pois, 

häivyttää värit..

Kunnes taas ensi keväänä ne palaavat,

kuin muuttolinnut.

Autossa ruostuvassa,

Talven myrskyjen pauhatessa,

Ei tarvinnut kiirehtiä.

Mutta nyt.

Jokainen kirjoitettu kirjain,

Huokaus hukattu,

Sydämmenlyönti 

Tuntuvat kuin vanhenisi vuodella. 

Koska kello käy.

Armottomasti.

Vuoden ensimmäinen päivä.

Tosiaan. 

Nyt on vuoden ensimmäinen päivä.

Ja minä makaan tyhjänä kotona. 

Peloissani, 

pimeässä. 

turhassa. 

Miksen mene ulos? 

miksen naura vitseillenne? 

miksen enää kaipaa teidän seuraanne,

te yksinäiset?

En ole ollut täydellinen kellekään.

En ollut tarkoituskaan. 

Mutta jos sinun oloasi helpottanut, 

on minunkin sieluni levännyt. 

Mutta te yksinäiset.

Miksi te vetäydytte, 

varjoihin katumaan.

Kaikkea sitä,

mitä ette ole tehneet. 

Kuin ruosteiset saranat,

tekin kohta hapetutte paikoillenne. 

Tiedän sen.

Tänään olen yksi teistä.