Ei ankkuripaikkaa katumukselle.

Kuulin sinut eteisessä. 

Tuoksusi on tuttu. 

Käännyin katsomaan, 

silmissäsi oli valo.

Valo, josta aamut juovat kirkkautensa, 

illat surunsa.

Uskon, että haavoitettu kaipaa raatelijaansa. 

Tänään pohjoisen tuulet kasvoivat. 

Olit ottavinasi.

Pudotit.

Vaikka annoin mieleni avokämmenellä, 

haaveilit jo rikkoutuneesta mielestä. 

Kosketa tuulta käsilläsi, ilmaa ihollasi.

Anna sen helliä ihosi ohueksi, niin ohueksi

Että sydämmesi näkee,

Että minä se olin, joka hyväilee. 

Pakenevat meret, kaatuvat jalat allemme

Jalat painavat liikaa.

Koetan kiivetä, paeta loppua. 

Mutta kun meri kuiskaa,

minä vastaan. 

Lihaksien hapot kiehuttavat vertani. 

kiipeän.

Kynnet ovat jo haljenneet.

Kenkäni verestä tahmaiset, suupielissä maistuu tuska. 

Korkeammalle on päästävä.

karkuun pakenevia meriä. 

Ei. 

Enään jaksa enää metriäkään. 

Sydämmenlyönti.

Taistellen askelta toisensa eteen.

Lävitse kaaoksen, tulipalojen.

Ylle happosateisten saarien.

Me nousemme. 

Ja valtakunnat toistensa rinnoilta kaatuu.

Ihminen taistelussa omaa rotuaan vastaan. 

Ja tämä on vasta taistelukontakti. 

Ensiaskeleet

Hankalaa ajatella, ettei onnistu.

Annat kaikkesi, ettet menettäisi mitään. 

Ja kuitenkin taas potkitaan polvilleen.

Ajan myötä kaikki haalistuu. 

Kukkaan puhkeava rakkaus muutuu inhoksi ja vihaksi.

Lopulta maatuu välinpitämättömyyteen. 

Valoissa seisoessa, ajankulku katkeaa taas sekunneiksi. 

Palaan takaisin johonkin muualle. 

Kuinka onnellinen olenkaan silloin ollut.

Maailma ympärilläni katoaa ajattomuuteen. 

Ehkä olin vain sokea. 

Olen katunut usein, kaivannut useammin.

Näissä muistoissa elää minä.

Sydämeni kuitenkin sykkii,

ja vaikeimpien aikojen lävitse on helppo kulkea,

Odottaen vain huomista.

Mahtipontiset ajatukset jyskäävät pääni sisällä. 

Lapselliset ajatukset sankaruudesta.

Syysaamuinen liikenneruuhka on kaukainen aave. 

Vihreä valo. 

Otan ensiaskeleeni.

En katso ympärilleni. 

Vanha Toyota Corolla ajaa punaisia päin.

Sekunnissa kaikki muistoni leviävät rikkoutuneen kuoren alta katuun. 

Ehkä sinä et tästä pettyisi?