Minä olen.
Tässä tyhjän päällä, kielekkeen reunalla.
Kalseassa tuulessa seison.
Tuijotan vain kauas.
Tuoksuu mereltä, kuin sade tietäisi minne lyödä.
Raapii arpista ihoa.
Palovammoina iholla muistot.
Rumia kuin lakastuvat leskenlehdet.
Kauniita kuin kastepisarat, verestä kosteat.
Niilä meidät on merkattu.
Niistä meidät tunnistaa,
merkkeinä vihasta ja rakkaudesta.
Pääni on täynnä ihnottavia ajatuksia,
Sylettyttää, puistattaa.
Mutta ne sykkivät siellä, kuin myrkky,
kuin veri suonissa.
Matalin mielin kielekkeellä.
Meri minut vie.
Ja sitten kun joskus lähden,
Menen pohjoiseen.
