Yksinäinen mies.

Tapasin tänään miehen.
Kehonsa oli noin kolmissakymmenissä, mutta huolen ja loputtoman surun uurteet kulmillaan nojasi tiskiini.
Kuulema oli juonut jo puolitoista kuukautta. Joka päivä.


"Mikäs noin mietityttää?" tokaisin.
Vastauksena hidas katse kulmien huokaisuna tuoppiin ja vastaus: "Minulla on tänään hääpäivä."
"Missäs vaimoke luuraa?"
"Eikös kaksin olisi mukavampaa viettää hääpäivää vaimon vieressä?"

Onhan se tuolla kolmensadan kilometrin ja kolmen metrin päässä, kuului vastaus. Jäätävänä merituulen henkäyksenä.

"No miten se nyt niin kaukana on?"

Arvon söör tokaisi näine sanoineen: "Taisin selittää huonosti. Vaimoke on kolmesataa kilometriä pohjoiseen, ja kolme metriä alaspäin. Siinä pojan vieressä hautuumaalla."

Ja kun kulmien alla kiiltelevät silmät täyttyivät yksinäisistä kyynelistä, menetyksistä, merkityksettömistä ja murskatuista haaveista, kuulin värisenvän äänen vielä sanovan: "Ja se saatanan idiootti, joka niitten päälle ajo...
 Niin sen ne kytät päästi karkuun."

Samana iltana ilma tuntui taas hyytävämmältä.

Lehti

En tiedä miltä tuntuu.

Tiedän kyllä tarkalleen miltä se tuntuu. 

Mutta alan jo unohtaa.

Miltä tuntuu, kun ei kaipaa mitään?

Hiljaisia ovat päivät, 

Äänekkäitä yöt. 

Kadut huokuvat muistoja. 

Niiden pinnat ovat kokeneet kaiken.

Routa on niitäkin koetellut. 

Tänään kuoli keskustan viimeinen vihreä lehti. 

Tänään se irrotti otteensa ja laskeutui tuulten vietäväksi.

Minne ikinä se päätyykään, 

Ei sillä ole niin väliä.

Ei sitä kukaan muu tainnut edes huomata. 

Loisteliaat kiviaidat ovat luoneet jo tarinalleni alkua. 

Mutta leutojen tuulten alla herää aina vain huokaamaan,

jo taas huomenna heräävää tarinaa.

Revenneet kasvot

Kävelin tänään kotiin. 

Niinkuin kaikkina muinakin päivinä. 

Tuulessa. 

Keskellä puistoa on hiljaisempaa,

kuin kaaoksessa. 

Tutut kasvot jossain lähellä. 

Olivat siinä pienen ohikiitävän hetken.

Mutta ne hävisivät. 

Kuin roska, joka tippuu taskustasi huomaamatta.

Jota et edes jää kaipaamaan. 

Muistaakseni tunsimme hyvin. 

tai lämpimästi.

En tiedä. 

Tiedän.

Rautahevosen selässä katson sekamelskaa. 

Ja jäädyn.

Katson pientä lehdentynkää.

Joka kuraisena väpättää ilmastointiaukon edessä.

Joku raivoaa naiselleen. 

Minua kuvottaa, mutten puutu. 

Joku heiluu aineissa verisenä pitkin seiniä. 

Minua kuvottaa, mutten puutu. 

Miksi tämä kaupunki on näin?

Miksi me olemme näin? 

Nauru illan hämärässä.

Hyvyyttäkö? 

Onhan sitä... Piilossa tosin. 

Se karkasi maan alle, jossa se asuu.

Viipyilee varjoissa, tuoksuu vaimeasti ilmassa.

Aamun ensimmäisessä henkäyksessä. 

Onnellisuus.

Se on kuin kivi.

Jolla lyödään naama rikki. 

Revitään nahka. 

Laitetaan se oman päälle, ettei kukaan huomaisi.

Huomaisi kuinka arpisena laahustamme.

Ympäriinsä. 

Nilkat paskassa. 

Minulla oli lumilauta mukanani. 

Muttei yhtään arpea kasvoilla.

Paikalleen pysähtyneet

Merkityksetön olo.

Turhautuneisuus. 

Sitä kun herää aamulla tunteeseen, 

ettei ole paskaakaan väliä. 

Millään. 

Päämäärätön olo. 

Sitä kun pysähtyy keskelle ihmisvirtaan, 

Ihan vain huokaistakseen.

Ja heti joku töinäisee.

Vihainen olo. 

Ennen illan tuloa.

Aina.

Jossain tuolla.

Ihan vain vihainen. 

Onnellinen olo,

Ei sitä täältä enää saa. 

Suuntasi kurkiaurana etelään, 

Ja sinne se jämähti. 

Kyllästynyt olo. 

Suussa maistuu tuhka,

kusi ja paska. 

Sormet verillä, 

kämmenissä haavoja. 

Kirvelee.

Ja sitten joku idiootti oksentaa päällesi.

Turhaa on itseään peitellä.

Vaihtuva maisema nurkan takana. 

Taas näitä tällättyjä ihmisiä...

Kuinka hajanainen on se mieli niiden kerrosten takana,

joka ulospäin näkyy? 

Noh, enhän minä ole mikään tuomitsemaan. 

Sylettää vain. 

Kun eivät naamaansa kehtaa ilmankaan näyttää.

When have you felt so powerful?

Hate the fact of being alive.
Loath the air in our lungs.

Feel the nervous looks on your neck.
Smell the fear when you walk by...
and be amused.

Be at worst even when you cry for pleasure.
Inhale smoke, poison your body.
Exhale fog, burn out our eyes with it.

Make natural beauty bleed.
Make irrational love.

Laugh at weakness,
Pick on the smallest,
Disrespect differences.

Rape, kill, burn.

Go ahead, it's all free.
Go ahead and do that.

Do it, and I'll fucking kill you.

Kellojen viisarit voisin ottaa irti.

Aika...
Se ei kumarra ketään,
kuten jotkut väittävät.

Mutta me kumarramme aikaa.
Kuningasta aineetonta.
Sitähän me palvomme.

Kellon tikitys.

Väljähtyvä kahvi näpeissä.
Sadepilven reuna ja aurinko.

Kello 14.25

Aamiainen.

Kello 0400

Tämä teksti.

Kello 13.50

Herätys.

Aikataulutettu elämä,
Jok_helvetin_ikisen vankila.

Luovuus ei aikaa katso,
ne sylkevät toistensa naamalle,
kumpikin irvokkaasti nauraen.

Tämäkin teksti on noiden kahden perseenreiän välilihaa.

Valitettavasti.