Mieleni korut, osa 2: Kaksikko

Heipä hei taas. Tänään koin auttamattoman inspiraatiopurkauksen ja sen tuloksena syntyi puoliso jo aikasemmin tekemälleni riipukselle. Joten tässä he ovat, hope u enjoy it.

Tässä on Animi Dolor, eli suomeksi Sieluntuska. Korun muoto on epäsymmetrian triumfi, enkä oikein osaa edes selittää miten koru kuvastaa nimeään. Kuitenkin sen syntyyn vaikutti suden hetki, rakkaus ja suru. Koru on pakotettua kuparia ja ketju on hopeaa.

Tässä on Mundi Dolore, eli suomeksi Maailmantuska. Se syntyi Sieluntuskan kaveriksi, eikä tämän tarinan kertominen onnistuisi ilman toisiaan. Maailmantuska kuvastaa enimmäkseen maailman järjettömyyttä muodollaan. Suruisa rosoisuus on ehkä eniten muistutus itselleni siitä, ettei maailma aina ole täydellinen. Kuitenkin keskiosan peilinkirkas pinta muistuttaa pienten hetkien tärkeydestä. Koru on pakotettua ja kiillotettua terästä. Ketju on maanläheistä karhunlankaa.

olit paras kaikista.

Näinä iltoina,

kun mikään ei suju.

Niinä iltoina annan periksi.

En välitä muiden sanoista, se sattuu minuun silti.

En kavahda kuulemasta puhetta,

kun kuitenkin sen kuulen.

Mutta enään en kuule kuorsaustasi.

Enään en näe heiluvaa häntää ja luppakorvia.

Nyt on vaienneet tassujen tepsutus aamulla eteisessä.

Enkä enään koskaan tule näkemään sitä resuista lelua mukanasi,

minne ikinä oletkaan matkalla.

Jalkasi eivät kantaneet, eivät silmäsi nähneet enään.

Itsekyydessämme emme huomanneet kärsimystäsi.

Kielsimme sen itseltämme.

Mutta

Kuitenkin kaipaan sinua.

Sait kauneimman hautapaikan.

Ehkä minutkin joskus vielä

haudataan viereesi.

juuri sinne kahden kuolleen tuomen väliin.

Piki 1.10.2000-29.5-2011

Kuinka suuri suru?

Olit kaunis, olit ylväs.

Olit jalo ja pettämätön.

Kuitenkin ajan hammas myös sinusta

palan puraisee.

Tämä talo täyttyi hiljaisuudesta.

Kyyneleet tipahtelivat kohti hopealattiaa.

Kaikki me eksymme joskus elämän labyrintiin.

On epäreilu aikainen lähtösi.

Et kuitenkaan taida ymmärtää.

Joten anna anteeksi kaikki kipu, suru ja ahdistus.

Muistan sinut ikuisesti.

Tarinasi päättyi. Elämäni ystävä.

Mieleni korut, osa 1:

Ajattelinpas kesäillan ratoksi esitellä täällä viimeisimpiä koruprojekteja ja niiden merkitystä. Tässä kolme korua, jonka jokaisen tarina on omalla tavallaan kaunis tai muistoja herättävä. Jokaisella korulla jonka annat, tulisi olla mielestäni erityinen merkitys. Hope u enjoy

Kuva 1: Koru on nimeltään Sydänsolmu. Suunittelutyötä ei juurikaan tapahtunut, ja tämä koru tulee aina olemaan uniikki. Itselleni se kuvastaa ihmisten sisäisiä solmuja ja vaikeuksia, joiden selvittäminen tuntuu välillä mahdottomalta. Korun materiaali on puhdas kuparipunos.

Kuva 2: Kuvan koru on nimeltään Suru. Muodoltaan Suru on keskiaikaisen kilven pohjalta taitettu epäsymmetrinen ja tasaista muotoa hajottavava kuorimainen kuparilaatta. Surun tarina on nimensä mukaisesti surullinen ja tämän korun tarkoitus on kertoa mieltä painavan surun vaikutuksesta syntyvästä kuoresta mielen ja sielun ympärille, jota koru omalla tavallaan kuvastaa. Materiaalina on kuparilevy ja rautapunos ketjun kiinikeeksi.

Kuva 3: Tässä on Elämänkaari. Tämän korun merkitys on minulle itselleni erityinen ja sen omistaa eräs minuun suuresti vaikuttanut ystäväni. Korun koko idea on jatkuvuudessa, ikuisuudessa, sellaisissa asioissa joita ei halua koskaan menettää. Korun synty oli melko mutkaton prosessi ja tekemiseen kului aikaa, mutta syystä tai toisesta, jatkuva flow sai tekemisen tuntumaan mahtavalta. Korun materiaalina on pakotettu ja kiillotettu teräs.

Kaukaisuuden tuulissa seilaavat.

Olemmeko me vain henkäyksiä maailman pimeimmissä hetkissä?

Kuiskauksia kivisien korvien.

Välitämmekö me edes itsestämme?

Olemmeko oletusarvoja?

Tunteiden virrat patoutuvat aikaan,

säilövät kauneimmat muistomme eetteriin.

Ja kun aika on oikea, padot murtuvat.

Sillon sinun on helpompi hengittää.

Älä pakene itseäsi.

Kukaan muu ei määrää suuntaasi,

mene itse, ja menet yksin.

Suruissani huokaan kadotuksen tuuliin nimesi,

enkä enään koskaan palaa ennalleen.

Toivottavasti vielä muistat minut.

Annan tuuleen nimesi,

luovutin jo sinut.

Annan pois rakkauteni,

petin jo sinut.

Annan pois sydämeni,

jos joku sen haluaa.

Koska kaikki mitä minulla on,

on vain suuri säkki sirpaleita.