sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kuinka suuri suru?


Olit kaunis, olit ylväs.
Olit jalo ja pettämätön.

Kuitenkin ajan hammas myös sinusta
palan puraisee.

Tämä talo täyttyi hiljaisuudesta.
Kyyneleet tipahtelivat kohti hopealattiaa.

Kaikki me eksymme joskus elämän labyrintiin.
On epäreilu aikainen lähtösi.

Et kuitenkaan taida ymmärtää.
Joten anna anteeksi kaikki kipu, suru ja ahdistus.
Muistan sinut ikuisesti.

Tarinasi päättyi. Elämäni ystävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti