Olemmeko me vain henkäyksiä maailman pimeimmissä hetkissä?
Kuiskauksia kivisien korvien.
Välitämmekö me edes itsestämme?
Olemmeko oletusarvoja?
Tunteiden virrat patoutuvat aikaan,
säilövät kauneimmat muistomme eetteriin.
Ja kun aika on oikea, padot murtuvat.
Sillon sinun on helpompi hengittää.
Älä pakene itseäsi.
Kukaan muu ei määrää suuntaasi,
mene itse, ja menet yksin.
Suruissani huokaan kadotuksen tuuliin nimesi,
enkä enään koskaan palaa ennalleen.
Toivottavasti vielä muistat minut.
Annan tuuleen nimesi,
luovutin jo sinut.
Annan pois rakkauteni,
petin jo sinut.
Annan pois sydämeni,
jos joku sen haluaa.
Koska kaikki mitä minulla on,
on vain suuri säkki sirpaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti