Kylmän raudan kosketus.

18 päivää takana. 

Satoja vielä tulossa.

Muttä tähän väliin isken taukoni. 

Ja herään kinosten takaa taas aurinkoon.

Paleltuneiden poskipäiden takaa,
katselen sinua mietteissäni.

Olet kaunis niinkuin aina.

Herään kylmään todellisuuteen maatessani lumihangessa.
Makaan sadanviidenkymmenen metrin radalla,
poski vasten kylmää rautaa.

Laukaus.

Laukaus.

Ne kaikuvat korvillani,
painavat merkkinsä muistoihin.

Laukaus.

Laukaus.

Savun haju sierainten edessä tanssien,
avaan tulen kohti kaukaisuutta.

Laukaus.

Hiljaisuus.

Pääni päälle sataa hylsyjä,

Olen unessa, valveilla, kuollut.


Klo 22.17: Oletkohan sinä hereillä?

Hengittäen lämmintä pakkasta.

On hankala kirjoittaa.

Kun on tottunut kirjoittamaan ahdistuksesta.

Pimeydestä. 

Toisaalta, 

Raskaiden ajatusten paikkakin löytyy,

Ne etsivät uuden kodin läheltäni.

Mutta tänään en sitä mieti. 

Tänään aurinkoni valo pyyhkii mielen yöt pois. 

Tänään avaat rintani.

Ja tuntuu kuin lyötäisiin halolla. 

Mutta joka ei satu. 

Huumaavaa kerrakseen..

Needles to say,

I found my needle from the hey.

Myötätuulessa sinua mietin.

Kello lyö. 

Kello lyö.

Kello lyö,

se lyö minut polvilleen.

Vastatuulessa kaipaan hiustesi tuoksua. 

Myötätuulessa, 

on kuin se ymmärtäisi.

tajuaisi raskaita ajatuksiani. 

Niinkuin sinä ymmärrät.

Maailma virtaa allamme pois, 

häivyttää värit..

Kunnes taas ensi keväänä ne palaavat,

kuin muuttolinnut.

Autossa ruostuvassa,

Talven myrskyjen pauhatessa,

Ei tarvinnut kiirehtiä.

Mutta nyt.

Jokainen kirjoitettu kirjain,

Huokaus hukattu,

Sydämmenlyönti 

Tuntuvat kuin vanhenisi vuodella. 

Koska kello käy.

Armottomasti.

Vuoden ensimmäinen päivä.

Tosiaan. 

Nyt on vuoden ensimmäinen päivä.

Ja minä makaan tyhjänä kotona. 

Peloissani, 

pimeässä. 

turhassa. 

Miksen mene ulos? 

miksen naura vitseillenne? 

miksen enää kaipaa teidän seuraanne,

te yksinäiset?

En ole ollut täydellinen kellekään.

En ollut tarkoituskaan. 

Mutta jos sinun oloasi helpottanut, 

on minunkin sieluni levännyt. 

Mutta te yksinäiset.

Miksi te vetäydytte, 

varjoihin katumaan.

Kaikkea sitä,

mitä ette ole tehneet. 

Kuin ruosteiset saranat,

tekin kohta hapetutte paikoillenne. 

Tiedän sen.

Tänään olen yksi teistä.