Myötätuulessa sinua mietin.

Kello lyö. 

Kello lyö.

Kello lyö,

se lyö minut polvilleen.

Vastatuulessa kaipaan hiustesi tuoksua. 

Myötätuulessa, 

on kuin se ymmärtäisi.

tajuaisi raskaita ajatuksiani. 

Niinkuin sinä ymmärrät.

Maailma virtaa allamme pois, 

häivyttää värit..

Kunnes taas ensi keväänä ne palaavat,

kuin muuttolinnut.

Autossa ruostuvassa,

Talven myrskyjen pauhatessa,

Ei tarvinnut kiirehtiä.

Mutta nyt.

Jokainen kirjoitettu kirjain,

Huokaus hukattu,

Sydämmenlyönti 

Tuntuvat kuin vanhenisi vuodella. 

Koska kello käy.

Armottomasti.