Tosiaan.
Nyt on vuoden ensimmäinen päivä.
Ja minä makaan tyhjänä kotona.
Peloissani,
pimeässä.
turhassa.
Miksen mene ulos?
miksen naura vitseillenne?
miksen enää kaipaa teidän seuraanne,
te yksinäiset?
En ole ollut täydellinen kellekään.
En ollut tarkoituskaan.
Mutta jos sinun oloasi helpottanut,
on minunkin sieluni levännyt.
Mutta te yksinäiset.
Miksi te vetäydytte,
varjoihin katumaan.
Kaikkea sitä,
mitä ette ole tehneet.
Kuin ruosteiset saranat,
tekin kohta hapetutte paikoillenne.
Tiedän sen.
Tänään olen yksi teistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti