Muistollesi kaadan maljan.

Tulit taas mieleeni tänään.

Menetys oli enemmän, kuin arvasinkaan.

En kai koskaan kykene unohtamaan.

Melkein täydellinen

Nämä kaksi ovat aina myrskyn silmässä.

Tyynesti, kuin kesäyön viimeinen henkäys.

Käsikkäin kuljeskelevat rantoja.

Ihmiset jupisevat ja kuiskuttavat.

Kun he eivät huomaakaan.

Näin heidät taas tänään.

En halunnut rikkoa heidän onnellista kävelyään,

joten kuljin vain ohi kuin varjo.

Poltin tupakkani viimeiset savut ja naurahdin irvokkaasti,

Siinäpä melkein täydellinen tarina.

Meidän

Silmäni avautuvat.

Näen oman itseni.

Olen kadonnut.

Olen jumissa.

Pelkäsinkin tässä käyvän näin.

Jalkani takertuvat taas juuriin.

Pettyneenä istun mieleni rantakalliolla.

Mutta enään eivät haaveeni kuohu mieleni meren vaahtopäinä.

Turhuus seisoo jo ovensuussa,

Miksi sinä olet siinä?

Tyhjien sivujen kammo

Helvetillinen kauhu herättää meidät jo ennen auringonnousua.

Ymmärrätkö virheeni vaikken puhu siitä enää.

Päivästä toiseen kuljemme terällä.

Pidä pintasi, pudotuksen jälkeen olet pelkkää ilmaa.