Silmäni avautuvat.
Näen oman itseni.
Olen kadonnut.
Olen jumissa.
Pelkäsinkin tässä käyvän näin.
Jalkani takertuvat taas juuriin.
Pettyneenä istun mieleni rantakalliolla.
Mutta enään eivät haaveeni kuohu mieleni meren vaahtopäinä.
Turhuus seisoo jo ovensuussa,
Miksi sinä olet siinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti