En tiedä miltä tuntuu.
Tiedän kyllä tarkalleen miltä se tuntuu.
Mutta alan jo unohtaa.
Miltä tuntuu, kun ei kaipaa mitään?
Hiljaisia ovat päivät,
Äänekkäitä yöt.
Kadut huokuvat muistoja.
Niiden pinnat ovat kokeneet kaiken.
Routa on niitäkin koetellut.
Tänään kuoli keskustan viimeinen vihreä lehti.
Tänään se irrotti otteensa ja laskeutui tuulten vietäväksi.
Minne ikinä se päätyykään,
Ei sillä ole niin väliä.
Ei sitä kukaan muu tainnut edes huomata.
Loisteliaat kiviaidat ovat luoneet jo tarinalleni alkua.
Mutta leutojen tuulten alla herää aina vain huokaamaan,
jo taas huomenna heräävää tarinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti