Hankalaa ajatella, ettei onnistu.
Annat kaikkesi, ettet menettäisi mitään.
Ja kuitenkin taas potkitaan polvilleen.
Ajan myötä kaikki haalistuu.
Kukkaan puhkeava rakkaus muutuu inhoksi ja vihaksi.
Lopulta maatuu välinpitämättömyyteen.
Valoissa seisoessa, ajankulku katkeaa taas sekunneiksi.
Palaan takaisin johonkin muualle.
Kuinka onnellinen olenkaan silloin ollut.
Maailma ympärilläni katoaa ajattomuuteen.
Ehkä olin vain sokea.
Olen katunut usein, kaivannut useammin.
Näissä muistoissa elää minä.
Sydämeni kuitenkin sykkii,
ja vaikeimpien aikojen lävitse on helppo kulkea,
Odottaen vain huomista.
Mahtipontiset ajatukset jyskäävät pääni sisällä.
Lapselliset ajatukset sankaruudesta.
Syysaamuinen liikenneruuhka on kaukainen aave.
Vihreä valo.
Otan ensiaskeleeni.
En katso ympärilleni.
Vanha Toyota Corolla ajaa punaisia päin.
Sekunnissa kaikki muistoni leviävät rikkoutuneen kuoren alta katuun.
Ehkä sinä et tästä pettyisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti