Kuulin sinut eteisessä.
Tuoksusi on tuttu.
Käännyin katsomaan,
silmissäsi oli valo.
Valo, josta aamut juovat kirkkautensa,
illat surunsa.
Uskon, että haavoitettu kaipaa raatelijaansa.
Tänään pohjoisen tuulet kasvoivat.
Olit ottavinasi.
Pudotit.
Vaikka annoin mieleni avokämmenellä,
haaveilit jo rikkoutuneesta mielestä.
Kosketa tuulta käsilläsi, ilmaa ihollasi.
Anna sen helliä ihosi ohueksi, niin ohueksi
Että sydämmesi näkee,
Että minä se olin, joka hyväilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti