perjantai 9. maaliskuuta 2012

Mielen rankkasateet

Kummallista miten sairaalla tavalla osaa ikävöidä kipua.
Sitä kuinka lihaksia raastetaan.

Kuinka ennen kauniina pitämäsi talvi saa nyt sinut oksentamaan.
Kuinka hopeana kiiltävät yöhanget muuttuvat myrkyksi silmille.

Hartioihin hiertyneet arvet kertovat kai hyvistä muistoista, 
kuinka me taistelimme yhdessä, yhtenä.
Hengitimme raskaasti.

Kuinka pettyneenä voi palata sinne? 
Kun pääsen sieltä pois, 
Tyyneys valtaa minut. 
Olen rauhassa, 
ei tarvitse kiirehtiä.

Rakastan. 


Olen siellä, 
Olen aina siellä.
Kuohuan vihaa.
En hallitse kieltäni, kuin käärme se pureutuu muihin.
kuristaa. 

Inhoan. 


Raskaita aseita,
Jalat irti repivää tulivoimaa. 
Käsien ulottuvilla.
Miksi tätä tehdään näin? 

Kuvottaa.


Hikeä. 
05.20 Aamulenkki.
180 punnerrusta.
Tuhansia sydämenlyöntejä, 
yksi kyynel.


Naurattaa. 


Ja heti kun pääsen pois, 
herään taas eloon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti