Sateisen sementin reunalla istuu.
Ei senttiäkään armoa, ei paikkaa.
Omiin vatsaliemiinsä velloutuneena,
kurjana säkkinä.
Tunnit kaikuvat humisevissa korvissa,
sateen ropina aamuyössä.
Hyytävin sormin hapuilee taskujansa,
tupakka palamaan.
Sini-violetteja henkosia,
kahdeksan minuuttia lähemmäksi kuoppaa.
Ohitse valuvien humalaisten katseet,
potkut ja lyönnit.
Kalseat kommentit.
Valkoisesta paskaan.
Itsehän vain katsoin vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti