Join tänään.
En tiedä miksi.
Hukutin jotain uhkaavaa kai.
Pelossaan juoksevat kansat suurempiaan pakoon,
ja niin minäkin pakenen suurempieni edeltä.
Kauhusta kankeana.
Veisitkö pelon jo pois?
Pelkäät pupuja, tiedän.
Mutta tähän pelkoon auttaa vain sinä.
Miten kauhua herättävät huudot,
syövät sieluamme pimeässä.
Siitä en tiedä.
Kaihoisan melankolian rytmissä.
Tanssin öisin yksinäistä valssiani.
Mutta hetket kanssasi,
tanssin keskeyttävät.
pysähdyn.
Seison taas rappukäytävässä.
Kohti viilulla vuorattua ovea,
ja sen takana,
siellä odottaa itse täydellisyys.
Sitä et voi kieltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti