Nada.

Raskaat olivat askeleet tänäänkin. 

Hiljaisuuden keskellä. 

Yksinään. 

Raskaat olivat myös ajatukset. 

Painoivat päivät hartioille,

pään kenolleen. 

Miksi meille nauretaan läpi universumin?

Argonialaiset ovat kehittyneet neljä ja puoli miljardia vuotta. 

Eivät ole tietoisia, meidän tyyliimme. 

Nauravatpahan kuitenkin. 

Meille, 

ongelmaisille lihavartaille.

Pettymys valtaa tullessaan ihmisen. 

Kamppaa jalat ja niskan kääntää. 

Tunteet pyörittää palloksi. 

Ei. 

Ei minussa oikeastaan ole sanoja tänään. 

Tänään, kun ei oikein ole mitään muutakaan.