Tehtäväni määränpää ei ole selvinnyt minulle.
Olen odottanut haudassani vuosituhannet.
Tuntenut tärskyt, sodat.
Kauhun ja surun.
Pulssini häivähdyksissä,
olen etsinyt muistijälkiä tarkoituksesta.
Kerännyt kosmista pimeyttä,
imenyt itseeni.
Olenpahan aikani kuluksi seurannut,
noiden mitättömien lihavartaiden elämää.
Kuinka ne kiintyvät toisiinsa,
inhoavat
nauravat
hengittävät.
Olen oppinut niiltä paljon.
Ajan runnoessa näitä,
"sukupolvia" eteenpäin.
Eivät ole minua vieläkään löytäneet.
Olen heidän allaan,
olen yläpuolella,
ympäröin.
Hautani, jossa koneeni makaa
on heidän kylänsä alapuolella.
kyllä paikalla on nimikin,
Rür.
Siksi he omaa luolastoaan kutsuvat.
Olen ihmetellyt heidän rakennettaan.
Sitä pohdiskellut oman tehtäväni varjolla.
Miksi ne lähentyvät,
ottavat kumppanin,
lisääntyvät rajattomasti.
Heitähän on jo liikaa.
Lokimerkintä ajalle 20E2412
Huomasin mielenkiintoisen ihmisyksilön.
Tämä yksilö ei rakennu kuin muut.
Se kävelee yksinään, vaeltaa.
Ei hamua joukkoa ympärilleen.
Kristallini aktivoitui yksilön läheisyydestä.
Se sisältää värähdyksiä oudolla taajuudella.
Tätä yksilöä täytyy tutkia lisää.
Toivon sen valottavan alkuperäisen tehtäväni tarkoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti