Yön pimeydessä heräävät muistoni haaleina vasten taivaanrantaa.
Kuljen taas samoja lapsuuteni polkuja, kaipaan sitä viattomuutta.
Pelkäsin yksinäisiä hetkiä pimeydessä,
Kaipasin vain valoa takaisin.
Muistoni kulkevat, ne uurtavat vanhat uomansa kiiltäviksi, kuin teräs.
Ne kuluttavat minua.
Rouhivat
Murentavat
Hajottavat minut eri suuntiin.
Haluaisin turvani takaisin,
pelkään edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti