Raskaasti askeltava mies vaeltaa yksinään syrjäisillä kujilla.
On rähjäinen muoto sen.
Kaipailee onneansa, kurkottelee kaulaansa nurkkien taa.
Miettii mennessään "mihin enää voin mennäkään?"
On hylännyt itsensä, tuntonsa ja muistonsa.
Heräsi kuorena, tyhjänä ja koleana.
Auringonpaiste ei kohtaa kasvoja,
Väistää säteet kuin kuolettavan luodin.
Kaipailee pimeyttänsä, kurkottelee kohti taivasta.
Tarinaton mies. Nimetön mies. Olematon mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti