sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Surullisen kaunis

En kai olemukseltani ollut miellyttävä, 
tai sitten olin mieleltäni tyydyttävä. 
Erilainen tuska, vastaava kuin sinä. 
Samanlainen mieli, pelottava kuin sinä.
Olen ollut pelkkä turhuus,
 kun toiseen suuntaan keinusi kallistit.

Minä vihaan, inhoan, kadun ja kaipaan. Jumaloin, itken, suren ja kiroilen. En vain selviä päivistä toiseen kohti virtojen loppua. Olen hiljaa vielä viimeiselläkin hetkellä. 
Eivät ne minuun kuitenkaan luota.

Löysin kuitenkin takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti